Tukena -blogin kautta kurkistuksia tukisuhteisiin

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston tukihenkilötoiminta avaa tämän blogin kautta tukisuhteiden arkea ja tukena kulkevien aikuisten ajatuksia ja tunnelmia omasta vapaaehtoistoimijuudestaan. Tukena -blogi kertoo tarinoita tukihenkilöiden  sanoin. Postauksia saattavat olla tekemässä yhdessä myös tuettavat lapset ja nuoret.

Vierailijoina blogissa saattaa myöhemmin olla myös yhteistyökumppaneidemme toimintojen esittelyjä.

Tervetuloa mukaan seuraamaan Tukena -blogia!

Mainokset

The legends themselves

Tutustuimme toisiimme lähes 5 vuotta sitten ja siitä lähtien olemme nähneet noin kerran kuussa. Tapaamisrepertuaarimme on elänyt koko suhteen ajan: Alussa harrastimme paljon urheilua ja mukaan on mahtunut Megazone, leffa, uinti ja sushi-jaksoja.

Parasta on toiseen tutustuminen ja hauskanpitäminen sekä sushin syönti. Shakkimestaruus on meistä nuoremmalla, mutta Catan on aika fifty-fifty. Tässä pääsee tekemään hyvässä seurassa hauskoja juttuja, joita ei muuten tulisi tehtyä. Aikuisen näkökulmasta on upeaa päästä sukeltamaan nuoren maailmaan ja tehdä jotain täysin muuta kuin arkea. Nuoren näkökulmasta on upeaa päästä sukeltamaan aikuisen maaaaaailmaAAAAaaaaaAAAn ja huomata, että he menevät nukkumaan aikaisemmin kuin lapset.

Haluamme joskus päästä yhdessä risteilylle tai Norjaan. Nuoren näkökulmasta aikuisilla on todella vähän tavoitteita. Ja aikuisen maailma näyttää todella tylsältä: Pitkiä päiviä töissä ja lyhyet lomat. Aikuisen on välillä todella hyvä saada nuoren näkökulma asioihin, kuten työnteon järkevyyteen ja lomien vähyyteen.

Toivoisin että minusta tulisi nerokkain ihminen, joka on olemassa tällä hetkellä. Ystävällisin terveisin, nuori.  😉

Toivoisin että minä olen aina läheinen ihminen nerokkaimmalle ihmiselle, joka on tällä hetkellä olemassa. Ystävällisin terveisin, aikuinen. 😊

Jalkapallo ja lenkkarit – siitä se lähti

Ensimmäinen tapaaminen kesäkuussa 2013. Minua jännitti. Mukanani oli jalkapallo ja lenkkarit eikä sen kummempaa suunnitelmaa. Ensimmäinen kerta kaiketi määrittelisi onnistuisiko suhteemme ja sitä hermoilin.

Kaikki meni vähän nurinkurisesti. Futispelissä olikin yhtäkkiä mukana koko pihapiiri, ainakin kymmenen poikaa, ja minä sitten hassuna aikuissetänä lasten leikeissä. Yritin kuittailla ajoittaiset ”kuka toi tyyppi oikein on”:it hienovaraisella pelin tuoksintaan hukkuvalla mutinalla perhetuttuudesta. Pelin jälkeen menimme hakemaan Alepa-jäätelöitä edelleen mukanani puolet naapurustosta. Mietin perehdytyksen viisaita sanoja: olkaa tukihenkilöitä tukilapsellenne, keskittäkää huomionne häneen. Olin hädin tuskin vaihtanut sanaa tuettavani kanssa, enkä tuntunut tuntevan häntä yhtään sen paremmin kuin muitakaan Villejä ja Einoja joukkueessani. Ei mennyt kovin vahvasti ei; ainakaan noin omasta mielestä.

Poika oli suhteemme alussa 10 ja nyt jo 15, murkkuiän ohittanut pesunkestävä nuorimies. Suhteemme on muovautunut vuosien varrella. Alussa lähinnä pelasimme milloin mitäkin pallopeliä, kävimme kiipeilemässä ja megazonessa sekä ajoittaisessa leffassa. Kun tajusin, ettei poika osaa uida, kävimme ahkerasti uimahallissa sekä kesällä maauimalassa. Muistan erään kerran, kun hän nukahti bussissa pitkän uintikerran jälkeen olkapäätäni vasten. Se tuntui aikamoiselta luottamuksenosoitukselta.

Teinköhän virheen, kun eräänä kertana piti syödä nopeasti, jotta ehtisimme Megazoneen, ja vein pojan sushille. Sen jälkeen emme ole tainneet muuta syödäkään kuin poikkeustapauksissa. Kun ikää on tullut lisää, olemme jutelleet enemmän, ja mikäs sen parempi paikka kuin sushi-lautasen ääressä. En ole kuitenkaan mikään terapeutti tai muu ammattiauttaja vaan kyselen lähinnä yleisiä ja puhutaan mitä puhutaan. Useimmiten kuitenkin keskitymme tekemiseen, mikä on suuren shakki-innostuksen jälkeen kesiä lukuun ottamatta vakiintunut sushiksi, lautapeliksi ja jätskiksi (tässä järjestyksessä). Viime kesänä muun muassa pyöräilimme kaupunkipyörillä ja naureskelimme keskustan baagelihinnoille.

Välillä tulee oudompiakin ehdotuksia, kuten ”haluan leipoa” tai ”tahtoisin maistella juustoja”. Näitä harvinaisia toiveita ja oman tahdon murusia pyrimme kyllä toteuttamaan. Useimmiten tiedustellessani mitä tehdään saan vastaukseksi erittäin päättäväisen ”päätä sä”:n. Pyrin sitten mutinasta tai hiljaisuudesta päättelemään kuinka hyvä ehdotukseni oli.

15-vuotissynttäripäivänään poika halusi tulla meille kotiin viettämään iltaa. Leivoimme, pelasimme pantomiimi-aliasta (hänen keksintö) ja leikimme yhdessä lapseni kanssa. Myös vaimoni ja isäni olivat paikalla. Tunnelma oli jotenkin epätodellisen lämmin, ja tajusin miten syvälle elämääni poika on ujuttautunut. Hän tulee aina olemaan osa minua ja toivottavasti myös minä häntä.

Kurssittautuessamme, koordinaattori sanoi viisaita sanoja. Tässä ei olla hakemassa isiä tai äitejä vaan turvallisia aikuisia. Tämä on erittäin totta. Tukilapsi on eri kuin oma lapsi, eikä tässä olla ryhtymässä paikkaamaan mahdollisesti puuttuvaa vanhempaa. Tässä saa minusta kuitenkin niin sanotusti keräillä marjoja pullasta ja ottaa hassuttelevan tuhlaajakummisedän/tädin roolin: Ilmestyä arjen keskelle valkealla hepalla ja tulla hakemaan lapsi hauskanpitoon joiksikin tunneiksi. Mikä voisi olla palkitsevampaa ja hauskempaa kuin lapsen/nuoren aidosti elämänintoinen ja ”kaikki ovet vielä avoinna – kaikki on mahdollista” -seura. Seura, joka haastaa itsensäkin heittämään arkiminän vapaalle ja katsomaan maailmaa vähän rennomman ja satumaisemman pikku kuplan läpi? Minulla ei ole isän vastuuta, mutta saavun säännöllisesti paikalle turvallisena aikuisena ja teen hänen kanssaan jotain hauskaa. Katseesta näen, että sillä on merkitystä.

– Onnellinen miestukihenkilö

Kuvituskuva. Kuva: Virpi Velin.

Uusia pitkäaikaisia tukihenkilöitä koulutetaan jälleen huhtikuussa 2018. Soveltuvuushaastattelut ovat jo käynnissä. Ota yhteyttä: tukihenkilotoiminta@hel.fi

 

Tästä se lähtee

Minulla oli vahva tunne jo ennen ensimmäistä tapaamista että tästä tulee vielä hyvä, meistä tulee me. Se tunne vain vahvistui tavattuamme.

Olit ujo ja hieman totinen, mutta hymy pilkisti sieltä jostain. Ymmärsin nopeasti että olet touhukas ja tarkkaavainen lapsi. Istuimme teillä kotona, olohuoneen pöydän ympärillä. Huomasin miten vilkuilit välillä salaa minua. Yritin hymyillä rohkaisuksi takaisin. En tiedä kumpaa meistä jännitti enemmän. Lähtiessäni mietin, mitä sinä ehkä ajattelit minusta.

Toivon että osaan olla sinulle turvallinen ja luottamuksellinen aikuinen, juuri sellainen jonka sinä tarvitset ja ansaitset. Odotan seikkailuja ja kasvamista yhdessä. Sitä että vuosien päästä, monta kokemusta rikkaampana, voimme lukea tätä yhdessä ja muistella sitä mistä kaikki alkoi.

-Sointu

Kiitos infoiltaan osallistujille!

Terveiset toimistolta!

Torstaisessa tukihenkilötoiminnan infossa oli tupa täynnä uusia kasvoja, jotka halusivat lisätietoja toiminnastamme. Uusi kurssi pyörähtää käyntiin loka-marraskuussa ja saamme varmasti kurssin taas täyteen.

Seuraavat kaksi kurssia toteutuvat keväällä 2018, mutta niiden ajankohdat varmistuvat vasta myöhemmin.

Tällä hetkellä tukihenkilöä odottaa 52 lasta tai nuorta.  (15.9.2017)

 

HUOM! Info-illan ilmoittautumisten sähköpostiosoite ei toimi!

Yllättävien teknisten haasteiden myötä vuosia käyttämämme sähköpostitili ei toimi tällä hetkellä täysin moitteetta emmekä saa kaikkia viestejä perille sen kautta.  Tällä hetkellä infoillan lisätietoihin ja ilmoittautumiin vastataan sähköpostiosoitteesta: piia.vanhatalo@hel.fi

Asiaa yritetään korjata parhaillaan.

Torstain infotilaisuuteen toki voi tulla myös ilman ilmoittautumista!
Pahoittelemme tilannetta sekä mahdollista vaivaa!

Tukihenkilöinfo 14.9.17

Tukihenkilötoiminnan info on tulossa syyskuun puolessa välissä. Etsimme uusia, sitoutuneita ja avarakatseisia aikuisia. Uusia tukihenkilöitä odottaa yli 30 lasta tai nuorta eri puolilla Helsinkiä. Odottavista lapsista ja nuorista kaksi kolmasosaa ovat poikia. Tukihenkilöä odottavat lapset ja nuoret ovat 7-18-vuotiaita.

Klikkaa tästä katsomaan, olisiko tilaisuus sopiva sinulle tai vaikka jollekin lähipiirissäsi! Osallistumalla infoiltaan, et sitoudu vielä mihinkään. 🙂

Lisätietoja toiminnasta ja ilmoittautumiset infoiltaan: ls-tukihenkilotoiminta@hel.fi

 

 

Seepra ja Tapiiri pohtivat tukihenkilötoimintaa

Miksi aikuisten kannattaisi lähteä tähän toimintaan mukaan?

Seepra: ”Koska se on kivaa. Myös aikuiset saavat olla suhteessa omia itsejään. Jos on ollut huono päivä töissä, ei tarvitse esittää lapselle väkisin, että onpas elämä ihanaa.”

Tapiiri: ”Tukihenkilötoiminnassa on parasta hauska yhdessäolo ja toiseen tutustuminen. Itse olen ainakin oppinut paljon uusia juttuja kemian kaavoista tanssiliikkeisiin.”

Entä mitä terveisiä haluaisit lähettää lapsille, joille ehdotetaan tukihenkilöä?

Seepra: ”Tukisuhteessa aikuinen ei pakota tekemään mitään tiettyä. Aikuinen ei pakota puhumaan, vaan sä saat itse päättää, mitä tehdään ja aikuinen voi ehdottaa jotain yllättävän kivojakin juttuja. Kyse ei ole mistään koulukuraattorista, vaan kivasta aikuisesta.”

Tapiiri: ”Tässä toiminnassa on mukana aikuisia, jotka ovat omia itsejään, eivätkä palkattuja työntekijöitä. Kaikki aikuiset ovat mukana juuri sen takia, että he haluavat tutustua sinuun. Tukihenkilö on aidosti kiinnostunut olemaan kanssasi.”

Tapiiri & Seepra

Seepran ja Tapiirin yhteiseltä tapaamiselta Töölönlahden maisemista

Herkkuja ja Hauskanpitoa

Helsingin kaupungin tukihenkilötoiminnan vuosittaiset grillijuhlat pidettiin viime sunnuntaina 21.5. Leikkipuisto Linjassa. Tapahtumaan osallistui 25 henkilöä. Ihanan aurinkoinen ja lämmin sää kohotti tunnelmaa! Me olemme 4 sosiaalialan opiskelijaa Laurean ammattikorkeakoulusta ja opintoihimme liittyen osallistuimme päivän järjestelyihin ja ohjelman suunnitteluun. Ohjelmassa oli erilaisia rasteja, joiden suorituksesta sai merkinnän rastipassiin.

Tarjolla oli tietysti paljon grilliruokaa ja herkkuja. Makkaraa, maissia, sipsejä, karkkia… Kaikki maistui vieraille.

Tarjolla oli askartelua, jossa sai taiteilla itselleen käsikorun, tuuliviirin tai kortin. Sokkopurkkirastilla uskaliaimmat saivat työntää kätensä purkkeihin, joiden sisältöä piti arvailla tunnustelemalla ja haistelemalla. Osa purkkien sisällöistä tuntui ehkä hieman ällöttävältäkin…

Ulkona oli vähän vauhdikkaampaa menoa, viestijuoksua ja paripallopeliä, joissa halutessaan sai kyllä hien pintaan. Muutamat erittäin kilpailuhenkiset osallistujat ottivatkin kisailuista kaiken irti. Osallistujat saivat testata yleistietoaan Suomi 100 vuotta -aiheisessa tietovisassa ja etsiä lähialueelta tiettyjä kasveja. Suosituiksi pihapeleiksi osoittautuivat petanque ja etenkin Mölkky, jossa jotkin kisailijat innostuivat pelaamaan oikein pidemmän kaavan kautta.

Päivä sujui leppoisasti ja ainakin meillä oli tosi hauska päivä! Toivomme että kaikki muutkin viihtyivät yhtä mukavasti. Lämmin kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille toivottaen: Suvi, Eevi, Marjo ja Sari

Tapiirin ja Seepran seikkailut

Meidän ystävyytemme täyttää huhtikuun lopussa jo kuusi vuotta. Sen kunniaksi muisteltiin, mitä kaikkea ollaan tehty näiden vuosien aikana. Tässä meidän ”ystäväkirjan” sivu.

kiitos

Yhteisiä muistoja

Olemme molemmat urheilullisia. Olemme käyneet mm. kiipeilemässä, minigolfaamassa, tanssitunneilla, pyöräilemässä, uimassa, kävelemässä, venyttelemässä, joogassa, kuntosalilla ja keilaamassa.

Tunnemme hyvin toistemme vaatetyylin. Seepra käy mielellään läpi Tapiirin vanhat vaatteet, ennen kuin ne päätyvät kirpparille. Käymme myös usein ikkunaostoksilla ja välillä jopa shoppailemassa.

Tykkäämme matkustella säännöllisesti. Välillä olemme matkustaneet kotimaassa ja välillä ulkomailla. Seepra muistaa parhaiten yhteiset päiväunet Oslossa ja Tallinnasta hankitut unelmien kengät, joita haikaillaan vieläkin. Tampereella taas oltiin melkein ainoat huvipuistoasiakkaat Särkänniemessä kaatosateen keskellä. Positiivisen asenteen voimin otettiin päivästä kaikki irti, vaikka vettähylkivä pefletti unohtuikin Halfpipeen ja hävisi. Tapiiri oli positiivisesti yllättynyt, että Seepra suostui kantamaan peflettiä mukanaan koko päivän sen katoamiseen asti.

Meillä on ihan eri karkkimaku. Toisen karkkipussilla käynti ei houkuttele.

Tykätään molemmat ottaa kuvia. Meillä onkin paljon hyvää kuvamateriaalia esim. festareilta ja ruoka-annoksista. Ruokaa tulee kuvattua usein, sillä tykätään sekä syödä että laittaa ruokaa. Tehdään parhaat lihapullat ja perunamuusit, erinomaiset fetasalaatit ja täydelliset piparitalot.

Laskettiin tätä kirjoittaessa, että ollaan syöty näiden vuosien aikana noin 300 jäätelöä. Hups.

Meistä on yllättävän kivaa tehdä yhdessä läksyjä ja lukea kokeisiin. Seepran koulukirjat on kirjoitettu Tapiirille vieraalla kielellä, joten Tapiiri oppii aina uusia vieraskielisiä sanoja Seepran koulutöiden parissa. Yhdessä oppiminen onkin parasta!

Ollaan pidetty kirjaa kaikista meidän tapaamisista. Yhteisiä ”päiväkirjoja” on kiva lueskella jälkikäteen, käytiin niitä läpi tätäkin tehdessä!

Tapiiri ja Seepra

Punaisia poskia ja hymyhuulia- niistä oli meidän jääpuistotapahtuma tehty

Meidän tukihenkilöt tuettavineen olivat kutsuvieraina HelsinkiMission ja Aberdeenin järjestämässä jääpuistotapahtumassa viime lauantaina Helsingin Rautatientorilla. Yhteensä vieraita oli paikalla melkein sata. Kaulassa vip-passi oli ilo luistella talvisessa säässä keskellä Helsingin keskustaa. Monelle parivaljakollemme tämä olikin tänä talvena ensimmäinen kerta luistimilla. 

Kutsuvieraiden VIP-passit

Päivää luotsasi eteenpäin rempseä ja positiivinen DJ Allu. Allu piti tunnelmaa niin korkealla, ettei pieni raekuurokaan haitannut osallistujia. Saimme mm. luisteluopetusta luistelun opettajilta sekä pääsimme fanikuvaan Paula-lehmän kanssa. Päivän odotetuin vieras oli kuitenkin tämän hetken suuri stara tubettaja Roni Back. Roni tuli moikkaamaan meitä ja kertoi omista lapsuuden kokemuksistaan ja tiestään tubettajaksi. Roni oli avoin ja hänen kanssaan oli helppo jutella. Ronin kertoman mukaan vuorovaikutus ihmisten kanssa ei aina ole ollut hänelle yhtä helppoa, vaan omien videoiden teko on auttanut häntä myös sosiaalisissa suhteissa. Kaikki halukkaat saivat ottaa fanikuvan Ronin kanssa ja saivat nimmarit. Roni antoi myös vinkkejä, miten tubetuksen maailmaan pääsee, esimerkiksi millaisella tietokoneella pääsee liikkeelle.

Roni kertomassa omasta elämästään

Ottipa Roni lopuksi haasteen vastaan ja hän kävi hakemassa vuokraamosta luistimet ja lähti meidän kanssa hippaisille jäälle. Taisi tilaisuus olla Ronillekin mukava, sillä hänellä ei ollut kiire minnekään. Loppuajan luistelimme yhdessä ja kävimme välillä syömässä makkaraa ja pullaa. Meillä kaikilla oli kiva päivä!

Kiitos HelsinkiMissio ja Aberdeen ❤

Mari
Tukihenkilötoiminnan työntekijä